Tuomas Vitikka avaa Eino Leinon runollisen, terävästi havainnoivan romaanin, jossa Vitikan suvun kesäinen maaseutumaailma muuttuu näyttämöksi suomalaisuuden, säätyerojen ja aatteellisten ristiriitojen tarkastelulle. Henkilöt piirtyvät esiin lähes veistoksellisina: heidän olemuksensa paljastaa luonteen, arvot ja yhteiskunnallisen aseman, ja arkiset eleet saavat symbolisen painon. Nuoren Tuomaksen saapuminen morsiamensa Emmi Alholan kanssa järkyttää suvun juhlahetken ja paljastaa muodollisuuden, tunteiden ja sosiaalisten odotusten törmäyksen. Romaanin keskusteluissa perhe-elämä politisoituu: ukko Paavo, salaneuvos, protokollasihteeri ja muut hahmot kiistelevät perustuslaista, esivallasta, kansallismielisyydestä, kielikysymyksestä, uskonnosta ja kirkollisista uudistuksista. Vastakkain asettuvat alistuva kärsivällisyys ja periaatteellinen vastarinta, luterilainen traditio ja moderni vapaamielisyys, järki ja usko. Leino kuvaa samalla sukupolvien eroja, nuoruuden herääviä tunteita ja kansallisen identiteetin muotoutumista autonomian ajan Suomessa. Teos tarjoaa sekä ironisen että ihannoivan näkymän aikaan, jossa yksityinen, poliittinen ja hengellinen kamppailu kietoutuvat toisiinsa. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.

À propos de l'auteur

Leino, Eino

Eino Leino (1878–1926) oli suomalaisen kirjallisuuden suuri uudistaja, runoilija, kriitikko ja kulttuurivaikuttaja, jonka elämä kulki lahjakkuuden, intohimon ja levottomuuden merkeissä. Hän syntyi Paltamossa ja nousi jo nuorena poikkeukselliseksi sanataituriksi, joka toi suomenkieliseen kirjallisuuteen uudenlaista sointia, ajatuksellisuutta ja eurooppalaista avaruutta. Leino oli aikansa näkyvimpiä kirjailijoita, ja hänen tuotantonsa ulottui lyriikasta näytelmiin, proosaan ja esseistiikkaan; hänen merkityksensä ei kuitenkaan perustu vain määrään, vaan siihen, että hän osasi yhdistää kansallisen perinteen, kansanrunouden, symbolismin ja modernin yksilökokemuksen tavalla, joka puhuttelee yhä. Hänen teoksissaan toistuvat rakkaus, kuolema, yksinäisyys, henkinen etsintä, suomalaisuus ja ihmisen kaipuu johonkin suurempaan, ja juuri siksi ne tuntuvat edelleen ajankohtaisilta maailmassa, jossa moni etsii merkitystä, identiteettiä ja yhteyttä toisiin. Leino kirjoitti myös historiallisista ja hengellisistä aiheista, ja hänen myöhemmät pohdintansa ihmisen hauraudesta ja viisaudesta ovat säilyttäneet voimansa. Hänen perintönsä näkyy yhä suomalaisessa kielessä, runoudessa ja kulttuurisessa itseymmärryksessä: hän auttoi tekemään suomesta suuren tunteen ja ajatuksen kielen. Eino Leino puhuttelee erityisesti lukijaa, joka etsii kaunista kieltä, syviä tunteita ja ajatonta pohdintaa ihmisyydestä, sekä kaikkia, joita kiinnostaa suomalaisen kirjallisuuden sydän.