Eino Leinon Pajarin poika avaa Karjalan kansantarun maailman, jossa kansan ahdinko, herran mielivalta ja yhteisön kasvava pelko kietoutuvat toisiinsa laulavan, kalevalaisen runokielen voimalla. Vuonna 1922 julkaistu myöhäistuotannon teos ammentaa kansanperinteestä, historiallisesta muistista ja karjalaisesta yhteishengestä, rakentaen kuvan maailmasta, jossa oikeutta joudutaan etsimään epävarmuuden ja väkivallan keskeltä. Kun Pajarin suvun valta ja Ukko Kruunun pelottava auktoriteetti käyvät sietämättömiksi, kyläläiset lähtevät viemään valitustaan ylimmälle vallanpitäjälle lähes myyttisenä, seremoniallisena matkana. Ilja-isännän uhmakas vastarinta tuo kertomukseen rohkeutta, jossa rakkaus, kunnia ja yhteisön puolustaminen nousevat pelon yläpuolelle. Loppua kohti sävy syvenee katumukseen, syyllisyyteen ja kohtalon painoon, ja Sonjan lempeä, kaunis hahmo korostaa menetetyn viattomuuden vastakohtaa julmuudelle. Teos on sekä kansallinen myytti että psykologisesti ja yhteiskunnallisesti syvä tutkielma vallasta, vastuusta ja omantunnon kahleista. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.

À propos de l'auteur

Leino, Eino

Eino Leino (1878–1926) oli suomalaisen kirjallisuuden suuria uudistajia, runoilija, kriitikko ja kulttuurivaikuttaja, jonka elämä kulki lahjakkuuden, levottomuuden ja henkisen etsinnän merkeissä. Hän kasvoi Kainuussa, opiskeli Helsingissä ja nousi jo varhain aikansa näkyvimpiin kirjallisiin ääniin, mutta hänen elämäänsä varjostivat myös taloudelliset vaikeudet ja terveysongelmat. Leino ehti uransa aikana kirjoittaa poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen tuotannon, jossa lyriikka, näytelmät, esseet ja käännökset muodostavat kokonaisuuden, joka on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuuriin. Hänen teoksissaan toistuvat rakkaus, kuolema, kansallisuus, vapauden kaipuu, luonnon läheisyys ja ihmisen sisäinen ristiriita, ja juuri nämä aiheet puhuttelevat yhä nykyisin, kun etsimme merkitystä epävarmassa maailmassa. Leino osasi yhdistää kansanrunouden sävyt eurooppalaiseen symboliikkaan ja moderniin psykologiseen herkkyyteen, minkä vuoksi hänen runoutensa tuntuu yhtä aikaa perinteiseltä ja ajattoman tuoreelta. Hänen merkityksensä ei rajoitu vain kirjalliseen mestaruuteen: hän auttoi muovaamaan suomen kieltä ja runouden ilmaisua sellaiseksi, että siitä tuli koko kansan yhteinen henkinen omaisuus. Nykyajan lukijalle Leino tarjoaa sekä esteettistä nautintoa että lohtua, sillä hänen säkeissään kuuluu ihmisenä olemisen hauraus ja kauneus. Hänestä kiinnostuvat erityisesti ne, jotka rakastavat runoutta, suomalaisen kulttuurin juuria ja tekstejä, joissa tunne, ajattelu ja musiikillinen kieli sulautuvat yhteen.